Tässä kirjoituksessa pääset mukaan lukemaan kokemuksiani ja vinkkejäni siitä, kuinka minun kävi, kun valmistin ensimmäistä hapanjuurileipää itse tehdystä juuresta. Täältä aiemmasta kirjoituksesta pääset lukemaan lisää oman juuren valmistamisesta.
Heti näin aluksi haluan rohkaista sinua kokeilemaan rohkeasti juurileivontaa, jos se yhtään kiinnostaa sinua. Tähän mennessä tekemieni kokeilujen perusteella voin sanoa, että se ei ole vaikeaa. Vaikka toki ehkä ensimmäinen leipäni ei ole täydellinen, mutta se on mielestäni erittäin hyvä ensimmäiseksi juurileiväksi. Siitä on hyvä jatkaa kokeilua eteenpäin. Sillä uskon, että ihan varmasti tässä kehittyy joka kerta lisää ja taito kasvaa kohisten.
Juurileivän taikinan valmistaminen
Resepti, jota käytin
Etukäteen vertailin eri reseptejä ja mietin, että millä lähtisin kokeilemaan juurileivän leipomista omasta juuresta. Päädyin Marttojen sivuston vaalean hapanjuurileivän reseptiin. Tähän päädyin siksi, koska resepti vaikutti tosi selkeältä ja riittävän helpolta myös aloittelijalle. Jos haluat leipoa oman juurileipäsi samalla reseptillä, niin klikkaa auki aiempi linkki Marttojen sivun ohjeeseen. Toivon, että jossain vaiheessa, kun olen kehittynyt taitavammaksi juurileipojaksi, minulla on jakaa oma resepti, jolla onnistuu mielestäni parhaat juurileivät.
Valmistusvaiheet kuvina
Kuva 1. Ensimmäisessä vaiheessa tarvittavat ainekset (450 g vehnäjauhoa, 50 g ruisjauhoa ja 325 g kädenlämpöistä vettä (keitetty ja jäähdytetty sopivaksi)) on mitattu valmiiksi digitaalista vaakaa apuna käyttäen. Tässä on jo suola 10 g mitattu valmiiksi, vaikka se tarvitaan vasta seuraavassa vaiheessa.
Kuva 2. Tältä näytti, kun veteen oli lisätty vehnä- ja ruisjauhot.
Kuva 3. Taikinaan on nyt lisätty suola ja taikinajuuri.
Kuva 4. Taikina venyttelyiden välissä.
Kuva 5. Taikinan esimuotoilu. Tämä vaihe vaatii harjoittelua ja toisaalta taikinani oli ehkä hiukan liian löysä tässä vaiheessa.
Kuva 6. Taikina kohoamassa jauhotetulla leivinliinalla vuoratussa kulhossa. Tämän jälkeen tämä nostettiin muovipussin sisälle kohoamaan.
Kuva 7. Leipä nostettu leivinpaperilla vuorattuun paistovuokaan. Kuten kuvasta näkyy, ei leipä pysynyt täysin muodossaan. Tähän varmasti vaikutti hiukan liian löysä taikina sekä lyhyempi kohotusaika.
Juurileivän paistaminen Airfyerilla
Koska tykkään kokeilla ja haastaa itseäni leipojana, halusin kokeilla juurileivän paistamista Airfryerilla. Etukäteen katselin netistä, että löytyykö tästä kokemuksia, mutta enpä juurikaan löytänyt täysin vastaavaa. Tavallisten leipien paisto-ohjeita kyllä, mutta juurileivän en. Joten eipä muuta kuin kokeilemaan ja jakamaan siitä parhaat omat kokemukseni ja vinkkini teille lukijoille.
Esilämmitin Airfryeria täydellä teholla (200 astetta) muutaman minuutin, jotta se oli valmiiksi kuuma, kun leipä meni paistumaan. Päätin paistaa leivän leivontavuoassa ja tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Vaikka oma taikinani oli ehkä hiukan liian löysä, pysyi leipä hyvin muodossaan paistamisen aikana. Leipä kohosi hyvin paiston edetessä.
Kuva 8. Leipä pääsi Airfryeriin paistumaan. Minulla on käytössä uunimallinen Airfryer Gourmet Maxx. Paistolämpötila 200 astetta ja 38 minuuttia.
Kuva 9. Tältä näytti valmis ensimmäinen juurileipäni. Kuten kuvasta näkyy, eivät leivän pinnalla olevat viiltelykokeilut onnistuneet täydellisesti. Niitäkin pitää siis harjoitella jatkossa ja ostaa asiaan kuuluva viiltelyterä. Todennäköisesti löysähkön taikinan vuoksi ja liian pinnallisen viiltelyn vuoksi kuviot ja kohoaminen jäivät huonoiksi. Seuraavalla kerralla viiltely ja kohoaminen onnistuvat toivottavasti paremmin.
Kuva 10. Tässä leipä on jäähtynyt tunnin ritilän päällä ja vihdoinkin sitä pääsee maistamaan.
Näissä asioissa mokasin
Haluan kertoa pienestä mokastani, joka minulle kävi tätä ensimmäistä juurileipätaikinaa valmistaessa. Reseptissä lukee, että juurta tarvitaan 150 grammaa. Taikinan leipomisen aikana tajusin, että minun juureni ei olekaan riittävän iso. Pikkuisessa paniikissa kaavin kaiken mahdollisen juuren purnukastani (114 grammaa) ja toivoin että en mokannut koko hommaa jo tässä vaiheessa. No eipä siinä muu auttanut kuin kokeilla ja katsoa, että miten käy.
→ Tarkista etukäteen juuren määrä, että se on varmasti riittävän iso reseptiin nähden. Jos juuresi ei ole riittävän iso, muuta samassa suhteessa muiden ainesosien määrää pienemmäksi. Muista myös se, että juurta kannattaa jättää purkin pohjalle edes vähän, jotta saat ruokittua juuresi ja säilytettyä sen elossa.
Leipää leipoessa tajusin myös sen, että en omista nostatuskoria. Onneksi reseptissä oli hyvät ohjeet, millä tämän puuttumisen pystyi korvaamaan. Nostatuskori lähtee hankintaan ehdottomasti pikimmiten.
Huomasin leipomisen edetessä sen, että aikaa kuluu enemmän kuin oletin, joten päätin lyhentää leivän kohotusaikaa. Tämä ihan sen vuoksi, että en joudu nipistää yöunista leipomisen vuoksi. Ajattelin, että seuraavalla kerralla voin tehdä toisin ja paremmin. Sittenhän sen näkee, että olisiko kannattanut kohottaa kahden tunnin sijaan reseptissä mainitut 3-4 tuntia. Todennäköisesti olisi kannattanut. Mutta lopputolos oli riittävän hyvä ensikokeiluksi ja tästä saa hyvät opit seuraavaan kertaan.
Mitä teen toisin seuraavalla kerralla?
Vaikka olin etukäteen lukenut, että juurelle leivotun leivän valmistaminen vie aikaa eikä se ole maailman nopeinta leivontaa, silti se yllätti minut. Aloitin mielestäni ajoissa leivonnan, mutta silti aikataulu tuntui todella pitkältä. Olin kuvitellut, että iltapalapöydässä on tarjolla ihanaa ja lämmintä vastapaistettua juurileipää… No toisin kävi ja ensimmäiset maistiaiset oli tarjolla pari tuntia iltapalan jälkeen. Joten seuraavalla kerralla täytyy aloittaa vielä aiemmin tai kohottaa leipä jääkaapissa ja paistaa se vasta seuraavana päivänä.
Olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, että päätin tehdä oman juuren ja kokeilla rohkeasti ehkä vaikeanakin pidettyä juurileivontaa. Ensimmäinen juurileipäni ei suinkaan ollut täydellinen, mutta ei se yhtään haitannut. Nyt tiedän asiat, joita kokeilen tehdä eri tavalla seuraavalla kerralla.
Seuraavalla kerralla paistovaiheessa kokeilen kääntää leivän ympäri paiston loppuvaiheessa ja paistaa muutamat viimeiset minuutit toiselta puolen.
Leipä oli maultaan ja koostumukseltaan erittäin hyvä. Voin rehellisesti sanoa, että enpä olisi itse erottanut sitä, että onko leipä itse valmistettu vai kaupasta ostettu. Kaikki leipää maistaneet pitivät mausta todella paljon eikä leipä kauaa ehtinyt pöydällä vanhentumaan ennen kuin se oli jo syöty. Tämän jälkeen on tullut useita kyselyitä siitä, että koska teen taas sitä hyvää leipää! 🙂